Kesän aikana (ja vähän syksylläkin) on tietysti käyty keikoilla ja festareilla. Olen suojannut kuuloni tunnollisesti, mutta silti tänä syksynä on tuntunut siltä, että joudun pyytämään ihmisiä toistamaan sanomansa aika usein… Toisaalta minullahan on geenikartoituksen perusteella taipumus huonokuuloisuuteen vanhemmiten. Eli liiasta hevin kuuntelemisesta tämä ei nyt kertakaikkiaan johdu. Eikä ainakaan eturivissä olemisesta, kun Motörhead keikkaili Suomessa usean kerran juuri joulun alla. Kyllähän ihminen nyt toki tarvitsee suojaa kammottavuudellaan pään räjäyttäviltä joululauluilta, joita vielä pahimmassa tapauksessa veisaa joku nuhaääninen iskelmätähti laskelmoivan imelään tyyliinsä. En nyt mainitse mitään njimiä tässä.
Mutta asiaan. Hevarithan ovat tunnetusti aika mustanpuhuvaa joukkoa, pelottavan näköisiä joidenkin mielestä ilman corpse paintiakin. (Minusta tietenkin hevareissa ja gooteissa silmä lepää, mutta saatan tässä suhteessa olla katsannoltani hieman valtavirrasta poikkeava.)
Muistan, kuinka joitakin vuosia sitten keskustelin erään sijoituspankkisedän kanssa Tuska-festareista. Jostakin syystä hän tunsi olonsa uhatuksi, koska kaduilla liikkui niin pelottavan näköistä väkeä ja totesi, että teki mieli vetää kalmansakkia dunkkuun. Hillitöntä ylireagointia, joka ei edes perustunut mihinkään (muuhun kuin ulkonäköön). No, pankkisedät saavat ajatella mitä tahtovat, ainakin mikäli eivät tee mitään laitonta. Oma mielipiteeni on, että setä tuskin muodostaisi kenellekään mitään relevanttia fyysistä uhkaa, taloudellinen uhka on sitten toinen juttu.
Keikkaa pukkasi eli Metallica, Rammstein ja Saarihelvetti
Tänä kesänä tuli siis nähtyä Metallica Hämeenlinnassa, Rammstein Ratinassa ja vielä siinä välissä Saarihelvetti Viikin saaressa. Ja ihan viimeisin keikka oli Pakanallisilla syysmessuilla, joilla originelli Kallomäki-niminen pumppu musisoi (ja tappeli? Ihmisuhrasi? Anyhow teki jotain wtf:ää, kuten heidän tapoihinsa ilmeisesti kuuluu).
Kaikki nämä keikkakokemukset olivat hyviä. Kyllähän hevareita paheksuttiin joissakin paikoissa, mutta laskeskelin huvikseni, että esimerkiksi Metallican loppuunmyyty keikka toi kyllä aika hyvin rahaa Hämeenlinnalaisille yrittäjille. Hevareita oli hotelleissa, taidekahviloissa, linnassa ja linnan puistossa, kaikissa ruokapaikoissa ja ylipäätään vähän joka puolella. Taloudellisten realiteettien rinnalla eivät päivittelyt toivoakseni paljoa paina.
Lisäksi tämä mustanpuhuva joukkio oli tapansa mukaan hyväkäytöksisistä ja kohteliasta, toisin kuin hipsterit tai rapin kuuntelijat, jotka usein kunnostautuvat lähinnä roskaamisessa (Blockfest ja Flow) ja välinpitämättömyydessä (myös Blockfest ja Flow). Flowhan on parantanut tapojaan siäkäli, että joukkoon mahtuu nykyään myös yksi allekirjoittanuttakin miellyttävä esiintyjä (tänä vuonna Cure), mutta yhden esiintyjän takia en viitsi Flown hintoja maksella. Edelläkävijyys löytyy nykyään muutenkin muualta. Ainakin industrial-skene vaikuttaa hyvin lupaavalta tässä suhteessa.
Metallican keikan alussa homma vaikutti vähän innottomalta. Lisäksi Hetfield näytti turvonneelta ja myöhemmin uutisoitiinkin, että mies joutui vieroitushoitoon. Ilmeisesti uskollinen yleisömme onnistui kuitenkin kääntämään fiilikset bändissä parempaan suuntaan ja keikka oli kokonaisuutena arvioiden erinomainen. Bändi soitti sekä uudempaa että vanhempaa tuotantoaan ja yleisö oli innolla mukana.
Saarihelvettiin oli tänä vuonna lisätty mahdollisuus olla yötä leirintäalueen mökissä, josta kuljetettiin sitten laivalla saarelle. Yhteyksiin liittyi joitakin kommervenkkejä, mutta ei mitään vakavaa. Kyllä Saarihelvetillä on selvästi oma tilauksensa ja paikkansa kesäisessä festariskenessä. Bändikiinnitykset ovat mielenkiintoisia, mukana on myös vähemmän tunnettuja death- ja blackmetalbändejä.
Saarihelvetille on tyypillistä, että synkistely vaihtelee sopivasti bilemusan kanssa. Rytmihäiriö ja Kalmah saivat aikaan kunnon moshpitin ja festarin pääesiintyjä Turmiön kätilöt ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Swallow the Sunin esitys nosti miltei kyynelet silmiin, niin hyvä se oli. Lähiöbotox oli uusi tuttavuus, joka vaikutti vielä aika puolivalmiilta. sanoista ei saanut selvää ja esiintymisessä oli muutenkin toivomisen varaa. Toisaalta odotin nimen perusteella jotakin reipasta punkbändiä, joten pettymykseni on ymmärrettävä.
Ja sitten. Raahm! Schtein! Eli visuaalisesti hyvin näyttävä keikka bändin tuttuun tyyliin. Soittolistalla sekä uutta että vanhaa materiaalia. Bändin fanipohjan kiinteydestä kertoo se, että uudetkin biisit tuntuivat olevan yleisöllä hyvin hallussa. Konsepti toimii, vaikka riffit ovat aika yksinkertaisia ja soundi tunnistettava aina maneerisuuteen saakka. Tietty väsähtäneisyys näkyi paikoitellen ja lisäksi viimeaikainen politiikkaulottuvuus on syönyt taiteellista arvoa. Näinhän käy lähes aina. Muistamme, miten alkujaan hyvästä U2:sta kehkeytyi mahtipontinen jeesustelijaporukka, jonka soundi on yhtä pöhöttynyt kuin Bonon ego.
VR on reagoinut todella hyvin lisäjunien tarpeeseen ja kyyti takaisin Helsingin suuntaan oli helppo löytää sekä Hämeenlinnasta että Tampereelta, koska ylimääräisiä vuoroja ajettiin niin paljon. Hyvä VR!
Hevarisolidaarisuutta
Kaikilla näillä keikoilla sekä laivalla ja junissa sai havaita, että hevarit eivät joudu helpolla paniikkiin. Kaikissa näistä sattui nimittäin joitakin sairaskohtauksia ja tapaturmia. Ihmiset pitivät kuitenkin huolen toisistaan, myös tuntemattomista. Ambulanssikyytejä soitettiin. Diabeetikoille kaivettiin energiapatukoita laukuista (mm. minun laukustani). Raajoja kinesioteipattiin. Kaikenlaista siis.
Yhteishenki näkyi muussakin. Ihmiset auttoivat toisiaan saamaan koko keräilysarjan Rammstein-mukeja (kiitos, söötti nuoripari Savosta!) , kertoivat laivayhtiölle, missä kyytiin poimittavia vielä on ja niin edelleen. Nämä (joidenkin mielestä) pelottavan näköiset hevarit osaavat toimia hankalissakin tilanteissa eivätkä jätä kaveria tai edes tuntematonta. Hevarius yhdistää. Päteeköhän sama muihinkin genreihin, vai onko tämä hevarispesifistä?
Oli miten oli, olkoon hevarius ikuista!
Loppukaneettina mainittakoon, että jotkut hevipuristikaverini ovat olleet kauhuissaan Suomen festareiden mahdollisesta hiipivästä hipsteröitymisestä, joka näkyy vegaanisessa ruokatarjonnassa. Tämä on kuitenkin ylireagointia eikä esim. allekirjoittaneen mieltymys härkäpapuun ole vaikuttanut musiikkimakuuni mitenkään. Muut festarit kuin metalli ovat kyllä alkaneet kauhistuttaa sysiskeidalla tarjonnallaan, jonka idea luultavasti on tarjota jotakin jokaiselle, jotta jäätäisiin plussan puolelle viivan alla. Näyttää tepsivän rajoitetusti. Siitäs saavat, rokki rokkina ja muut humpat sitten jossain muualla.
Viimeisimmät kommentit