Nyt olimme sitten ensimmäistä kertaa Tampereen Viikinsaaressa järjestetyllä Saarihelvetti-festareilla. Laivalippu sisältyi hintaan. Ei siis tarvinnut uimalla mennä, vaikka matka näyttäisi olevan siihenkin ihan mahdollinen (näytti kokonaisuudessaan parilta kilometriltä, eli kyllä tuon ui, jos vesi ei ole kovin kylmää). Noin kokonaisuudessaan voi sanoa, että oikein viihtyisä paikka ja kiva festarikeikka! Vähän festareille epätyypillisesti aika moni juonto ja välispiikki käsitteli ampiaisia, joten siitä voi päätellä, että heavy ärsytti maa-ampiaiset koloistaan. Ja muut ampiaiset sitten sieltä, missä ne nyt sattuivatkin olemaan. Ruoka ja juomat herättivätkin laajaa kiinnostusta myös ampparipopulaatiossa, ei vain ihmisissä. Epämiellyttävää, mutta ei kuitenkaan häirinnyt pääasiaa eli musiikkiin keskittymistä. Sain elegantilta nuorelta goottitytöltä myös hyvän vinkin eli viuhka on paitsi täysin goottiuskottava asuste myös oivallinen väline pitämään ampiaisia loitolla. Ne eivät nimittäin diggaa viuhkan synnyttämästä kevyestä tuulenviristä. Toisin kuin kuumuudessa kärvistelevä mustapukuinen hevikansa.
Mitä itse musiikkiin tulee, ehkä isoimman vaikutuksen teki ukrainalainen Jinjer ja sen vahvaääninen laulusolisti Tatiana. Jinjerin keikalla nähtiin myös kunnon moshpit, ehkä festareiden isoin ja innoittunein! Päätin kuitenkin olla änkäytymättä sinne sekaan erinäisten omaisuus- ja muiden vaurioiden pelossa. Niitä näytti syntyvän, särkyneitä aurinkolaseja ja paristaan (ja omistajastaan) eksyneitä kenkiä näkyi sen verran runsaasti. Tatianan ääniala on todella laaja, skaala vaihtelee naisellisen herkästä ja lyyrisestä ihan kunnon örinään. Pääesiintyjä oli itseoikeutetusti Turmion kätilöt, joka veti keikan ansiokkaasti (ulkoisena) tyylilajinaan jonkinlainen sadomasocamp. Me like! Yleisö lauloi innolla mukana ja keikassa oli sekä kuultavaa että nähtävää oikein mallikkaasti. Samalla paljastui, että ulos pukkaa sinkkua ja uutta levyä. Odotan mielenkiinnolla! En tajunnutkaan, kuinka monta kertsiä osaan ulkoa, vaikka bändi ei ole Slipknot tai Metallica!
Tsekkailin mainitun orkesterin syksyn keikkakalenteria ja rundia näyttää puukkaavan mm. maailmanlaajuisen Suomen kiertueen muodossa. Yksi keikka on myös Tikkurilassa, Bright Lights, Big City. Taidanpa mennä sinne kavereiden kanssa, yhdelle olisi eka Turmion kätilöintikokemus eli kaverin mukaan ottaminen on suoranainen kulttuuriteko! Jollain hotellikeikalla on lämppärinä Sepi Kumpulainen, mikä herättää allekirjoittaneessa kyllä jonkin verran hämmennystä. En ole varma, onko jälkeenjääneille naureskeleminen ihan ookoo, mutta toisaalta kyllähän jostain Pertti Kurikan nimipäivistä kai oikeasti diggailtiinkin. (Ja konsepti tuotteistettiin kyllä aika huolella.) Tällaisessa on kyllä se vaara, että Turmion kätilöt hyppäävät ojasta allikkoon eli diskoilusta (tämä luonnehdinta on peräisin bändin omasta lehdistötiedotteesta) puhtaan huumoriorkesterin maineeseen. Huumorimusiikki on vaikea laji ja suosio sitä tekevillä bändeillä yleensä aika lyhyt, ks. Freukkarit ja Viikate, joka ei missään vaiheessa tehnyt selväksi, ovatko ns. tosissaan vai eivät ja tämä harvensi sitten fanikantaa molemmilta puolilta. Eläkeläiset puolestaan ovat kyllä suosittuja, mutta esiintyvät lähinnä kohteissa, joissa kukaan ei ymmärrä, mistä ne laulavat (tai mesovat). Ansiokas orkesteri Eläkeläiset silti mielestäni on, älkää ymmärtäkö väärin!
Festarireissusta muodostui yllättävän liikunnallinen ainakin Huawein askelmittarin mukaan. Nimittäin jo ennen festarikeikkaa tuli käveltyä erinäisiä tuhansia (10 000 +) askelia ympäri Tamperetta, koska booking.com oli ystävällisesti antanut ainakin bisnestunnuksia käyttävien varata huoneita lopetetusta hotellista. Not ihqukivaa. Ja luonnollisesti tilaa ei ollut hotelleissa juuri missään muuallakaan, koska Pate Mustajärvi ja 100-vuotistaiteilijajuhla Ratinan stadionilla. Jossain vaiheessa sitä vain kyllästyy helteessä talsimiseen ja väsyneisiin ”ei sijaa majatalossa”-läppiin. Meille neuvottiin jossain sitten kuitenkin ”juuri avattu” uusi hotelli, jonne ei kuitenkaan keskeneräisyyden vuoksi otettu vielä asiakkaita (tai uskallettu ottaa). Ihan kelpo hotelli siitä näyttää kumminkin syntyvät noin remontin etenemisestä päätellen. Sijainti ei juuri voisi olla keskeisempi. Majoitustilanteestamme kuultuaan uuden hotellin pomo kuitenkin ystävällisesti soitti Mango-hotelliin, josta löytyi yksi huone. (Sama maahanmuuttajperhe omistaa molemmat hotellit). Seuraavaksi omistajan poika ajoikin meidät Mango-hotellille uudenkarhealla Bemarillaan, jossa oli kattoikkuna. (Muistanette, että sää oli lämpimähkö. En ole ennen tajunnut, miten paljon diggaan kattoikkunoista. Ja tuulenviristä. Ja kattoikkunasta tulevasta tuuleviristä.) Mango osoittautui oikein kivaksi, heitimme kamat sinne ja ehdimme jopa Saarihelvetin laivaan siten, että ehdimme nähdä ja kuulla kaiken ensimmäisestä Saarihelvetissä soitetusta keikasta lähtien. Jotenkin hauskaa, että maahanmuuttajaperhe pelastaa suomalaiskansallisen hevaroinnin! Yleensähän Intian suunnlta tulevia ei miellä miksikään erityisiksi hevidiggareiksi, joskin poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Bloodstock-festareilla käyttämäni vakiotaksikuski, joka alkoi heti eläytyen laulaa Hard rock Hallelujahia kuultuaan kyydittävänsä olevan Suomesta! Niin sitten yhteislaulettiin koko matka festarialueelle. Sama kaveri myös neuvoi, että nuhan alkuvaiheessa (siinä missä sieraimia kutittaa ja on tunne, että jossain räkäpato odottaa murtumistaan, pelastukoon ken voi) kannattaa voidella sierainten sisäpuolet gheellä, nuha voi jättää tulematta. Kokeilin kookosöljyllä (ei ollut gheetä kaapissa juuri silloin, vaikka yleensä kyllä on) ja kyllä se näytti tepsivän! Se täytyy vain muistaa tehdä todella alkuvaiheessa, myöhemmin sillä ei enää ole vaikutusta.
Summa summarum Saarihelvetti oli sen verran hyvin helvetoitu, että me hyvin todennäköisesti olemme mukana myös ensi vuonna. Lisäksi samat järjestäjät aikovat järjestää Talvihelvetti-nimisen festarinkin. (Ei, tämä ei sitten ole ulkofestari.) Pistetään harkintaan! Heavya ei voi kuunnella liikaa. (Toisin kuin tinnitusta. Sitä kyllä voi.)
Viimeisimmät kommentit